Kevytyrittäjyydessä tehdyissä kyselyissä erityisesti yksi teema nousee toistuvasti esiin: vapaus. Se liittyy moneen tekijään kevytyrittäjän työssä.

Kevytyrittäjyys on jatkuvasti kasvava työnteon tapa. Monilla aloilla ammattilaiset yhdistelevät palkkatyötä, yrittäjyyttä tai yrittäjämäistä toimintaa lukuisin eri tavoin. Kuulun itsekin tähän joukkoon.

Vaikka kevytyrittäjyys tuo myös paineita ja haasteita – esimerkiksi ajanhallinta, tulojen epäsäännöllisyys ja vastuu omasta liiketoiminnasta – siinä on paljon hyviä puolia. Ainakin tähän mennessä minusta on tuntunut siltä, että kevytyrittäjyydessä on enemmän hyvää kuin huonoa.

Joustavuutta ja vastuuta

Itsensätyöllistäjille, joihin kevytyrittäjätkin kuuluvat, tehdyissä kyselyissä erityisesti yksi teema nousee toistuvasti esiin: vapaus. Se liittyy moneen tekijään kevytyrittäjän työssä. Kuten aina, vapaus tuo mukanaan myös vastuun.

Kevytyrittäjät voivat itse suunnitella omat aikataulunsa. Aina ei tietysti saa täysin vapaita käsiä työajan suhteen, sillä aikatauluttamista rajoittavat mahdollisesti asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden aikataulut sekä liiketoiminnan alasta riippuen ehkä myös esimerkiksi muiden liikkeiden ja virastojen aukioloajat. Kuitenkin näiden raamien puitteissa kevytyrittäjä voi päättää, aloittaako työpäivänsä aamukahdeksalta vai vasta iltapäivän puolella. Niin ikään vapaapäivän voi pitää keskellä viikkoa tai töitä voi halutessaan tehdä myös viikonloppuna ja iltaisin. Silloin myös vapaa-ajasta huolehtiminen jää kevytyrittäjän vastuulle.

Vapaus koskee myös työtehtäviä. Toimeksiantoja valitessaan voi ottaa huomioon aikataulujen lisäksi myös oman mielenkiinnon, työn kannattavuuden ja arvokysymykset. Tietenkin näistä asioista joutuu etenkin uran alkuvaiheessa todennäköisesti välillä tinkimään, mutta joka tapauksessa tämä valinnanvara tekee työstä potentiaalisesti mielekkäämpää. Plussaa on myös se, että kevytyrittäjänä voi yhdistellä monia eri asioita, vaikka ne olisivat hyvinkin erilaisia. Mikään ei estä tarjoamasta vaikka palvelua, joka muu käsintehtyjä koruja ja yrityskonsultaatiopalveluja.

Kevytyrittäjä voi usein vaikuttaa myös työskentelypaikkaansa – toki alasta riippuen. Jos työssä tarvitsee tiettyjä välineitä tai tiloja, kuten verstasta, silloin työtä ei voi ottaa mukaan samalla tavalla kuin jos ainoa tarvittava työväline on tietokone. Jos työ on sitä, että palveluntarjoaja menee asiakkaan luokse, työ liikkuu asiakkaan ehdoilla. Kuitenkin esimerkiksi käännös- ja viestintätyössä, jota itse teen, työskentelypaikkana on useimmiten oma koti tai toimisto. Halutessani voin siis siirtää työt kotoa kahvilaan, yliopiston ruokalaan tai vaikka kesämökille.

Kevytyrittämisen vapauksiin kuuluu myös se, että palveluntarjoaja saa itse määritellä työnsä arvon. Tämä on osaltaan myös haaste, sillä varsinkin työelämään siirtyessä oman työn hinnoittelu voi tuntua varsin vaikealta. Kilpailulainsäädäntö estää valmiiden hintamallien esittämisen alalle valmistuville opiskelijoille. Oman alan hintatason selvittäminen voikin vaatia hieman salapoliisityötä: liiton palkkiokysely sieltä, toisen yrittäjän tarjoamat hinnat täältä, asiakkaan tekemä hintatarjous tuolta. Hinnoittelussa auttaa myös se, että selvittää itselleen, paljonko työllään haluaisi tienata ja paljonko rahaa menee kuluihin, kuten työvälineisiin, materiaaleihin, palvelumaksuihin ja lisensseihin. Myös verotus, YEL ja muut pakolliset kulut pitää muistaa huomioida. Oman työn hinnoittelu onkin moniosainen palapeli, johon saa selvyyttä kysymällä neuvoa ja kokemuksen kautta.

Kevytyrittäminen ei sovi kaikille aloille eikä kaikille ihmiselle. Se vaatii järjestelmällisyyttä, itsensä johtamisen taitoja ja tiedonhakua. Monille se kuitenkin tarjoaa joustavan, monipuolisen ja antoisan tavan tehdä työtä ja hankkia elanto.

 

Mira Kainulainen

Kieli-intoilija, englannin kääntäjä ja saavutettavuusasiantuntija, jolla on kyltymätön tarve kehittää itseään, oppia uutta ja parantaa maailmaa.

Sähköposti: mira.kainulainen@outlook.com

LinkedIn: Mira Kainulainen